Ristiinassa voit edelleen palata ”Kreivin aikaan”, jota elettiin Suomen kenraalikuvernööri Per Brahen kaudella 1637–1640 ja 1648–1654.

Ruotsin kuningatar Kristiinan luovutettua kreivi Pietari Brahelle vuonna 1640 läänitykseksi laajat alueet Savoa, päätti tämä rakennuttaa lääninsä hallintokeskukseksi linnan Ristiinaan. Hän antoi paikkakunnalle nimen Kristiina vaimonsa Kristiina Stenbockin mukaan, mutta paikallisten suussa K putosi nimestä pois, ja se vakiintui Ristiinaksi.

Brahelinnan 1646 alkaneet rakennustyöt jatkuivat 1660-luvun lopulle. Keskeneräiseksi jäänyt päärakennus oli pohjakaavaltaan noin 20 m x 9 m suorakaide, jota ympäröi kivistä ladottu, kolmisen metriä korkea muuri. Rakennuksen alakerta oli tehty tiilistä ja yläkerta puusta, ja rakennuksessa oli myös pieni kellari. Muuria kiersi puinen seisontakoroke. Pääportti oli muurin kaakkoisella sivustalla. Pohjois- ja länsikulmissa oli pieni sivuportti. Muurin eteläosassa on pieni ulkonema, josta oli tarvittaessa voitu ampua pääportin edustalle.

Kun jaetut läänitykset palautettiin reduktion myötä kruunulle, tuli Brahelinnasta Savon Jalkaväkirykmentin komentajan virkatalo. Suuren Pohjan sodan jälkeen rakennus jäi rappiolle, ja siitä otettiin rakennusaineita virkatalona vuodesta 1739 lähtien toiminutta Uutta Brahelinnaa varten. Tämä uudempi rakennus tunnetaan nykyisin Sotakouluna.

Linnan länsipuolella on myös kaivo ja everstiluutnantti J.Z. Dunckerin muistomerkki.